VIIKON PARAS

PÄIVÄ: Ehottomasti maanantai ! Mikä kuulostaa tosi ironiselta, koska maanantait on yleensä aina ihan kamalia tai ainaki melkein aina :D Mut miula, ku on tätä saikkuu nii kelpaa myös levätä !

HETKI: Eilen illalla, ku kirjotin poikaystävälle pienen lappusen meijän 3kk yhessäolon kunniaks :)
PAIKKA: Vastaus on itsestäänselvä: poikaystävän viekku ♥
BIISI: Ehkä Avenged Sevenfoldin Hail to the king tai Robinin Boom Kah :)
LEFFA: Omg, oon saikulla enkä oo kahtonu oikeestaa mitää leffaa :o APUA ! :D
SARJA: Ömn, no bb. Miuta vaa henkilökohtasesti naurattaa koko tää tuotantokaus ja ne ihmiset :D
RUOKA: Tää naurataa, koska en oo pahemmi syöny ruokaaruokaa koko viikoon, mut sanotaanko vaikka et perunamuusi ja jauhelihakastike :)
UUTINEN: Hmm, se ku sain tutustuu uuestaa miun lapsuudenystävään-/ystäviin :)
IPHONE APP: Haha, varmaan joku kuvanmuokkaus ohjelma, koska en oo ladannu muita :D
VAATE: Miun ihana jumpsuit ♥ Tää on ihana vetästä niskaan, ku on kipee :)

//tää haluu automaattisesti tehä sanasta app tai omg linkin :o

Mielipiteitä

Ajattelin avautua teile, ketä jaksatte ylipäätään tätä miun sekalaista blogia lukee, tupakoinnista. Kerron siis ihan vaan miun mielipiteen tästä asiasta. Tosissaan, oon ollu ihan pienestä asti tosi tupakkavastanen ihminen, en tiiä mistä se johtuu.. Mie en nää tupakassa enkä tupakoinnissa mitään positiivista. En vaan voi käsittää mikä siinä kiehtoo, miks se on nii hienoo, mikä siitä tekee nii hienoo ? Miuta harmittaa ihan suunnattomasti se, et oon joutunu oleen passiivisen tupakoinnin kohteena ihan pienestä lapsesta lähtien. Sillekään, ku ei näin jälkeenpäin voi enää mitään. Aina, ku joku kävelee minuu vastaan tupakka kädessä, miun ensimmäinen kysymys pääni sisällä on miks ? Miks pitää polttaa, miks on joskus alottanu ? Kapinaa, vitutusta, mitä ? Vai haluuko vaan esittää niin coolii ? Ja mikä valitettavinta, niiiiiiin suuri osa maailman väestöstä polttaa, et melkei ihan sama polttaako ite vai ei, ku niitä myrkkyjä on ympärillä jokatapauksessa kokoajan. En voi sille mitään, etten pysty "nauttimaan" tupakasta millään tavalla. Eikä miula oikeestaan oo siihen mitään velvollisuuksiakaan. Mut minuu henkilökohtasesti harmittaa iha hirveesti se, et saatan muuttuu toisten tupakoinnin takia tosi äkäseks ja ruveta vittuilee siitä tai muutenvaa aukoo päätä, mikä taas suututtaa muita. Ja mikä on myös hyvin valitettavaa, on se, et monet polttajat polttaa, koska kaverit polttaa, ja jos päätätki lopettaa nii kaikki vaa vittuilee siitä: "haha, luulitko tosissas, et pystyt", " et varmana lopeta", "et pysty". Nuo kaikki lauseet kuulostaa jo ulkopuolisen korvaan ihan hirveiltä, miltä ne sit mahtaa tuntuu sen lopettajan mielestä ? Tuossa tilanteessa pitäis osata olla tukena, toisinku vittuilla ja aukoo päätä sen minkä vaa kerkee. Ja monet ei ees oo riippuvaisia siitä nikotiinista, vaa niille on kerenny muodostuu se tapa. Sekii on valitettavaa, koska jos pystyy lopettaa, pitää pystyy hyväksyyn se tosiasia, et tässä ei nyt enää mennäkkää se tupakka kädessä. Ja jos kaveri tarjoo siule tupakkaa, nii se on vaa osattava kieltäytyä ja sanoo itellee ei. Vaikka ihmisen, kuka ei koskaa oo ees kokeillu tupakanpolttoo, on helppo mennä sanomaa mitä vaa tupakoinnin lopettamisesta. Harmittaa vaa kaikkien polttajien puolesta nii hirvittävästi. :( 

Mutta tosissaan, tää oli vaan miun mielipide tästä asiasta, ja jokaisella on omat mielipiteensä ! :) 

Elämä opettaa

Heips ! Pienen tauon jälkeen täälä taas. Ei oo ollu tää miun elämä viimeseen kuukauteen mitään nautinnollisinta aikaa. Oon ollu viimesen kuukauden kipee; on ollu angiinaa, silmätulehusta, kurkkupaisetta, huh ei enää lisää mitää tauteja.. Oon yrittäny sinnitellä koulussa nää ekat viikot ihan vaan siks etten jäis jälkee, mut viime viikolla opettajatkii alko jo kahtoo, et mie en oo pitkää aikaa näyttäny terveeltä, et miun pittäis olla kotona leppäämässä eikä koulussa. Mut miuta ahistaa, miuta oikeesti ahistaa ihan hirveesti koko koulu :( 

Viime maanantaina mentiin iskänkaa käymää Savonlinnan keskussairaalan päivystyksessä ja miulta otettii kaikenmaailman testejä, mistä ei ollu mittää hyötyy ja sit minnuu vaa heiteltii vähä joka paikkaa ja sit yhessä vaiheessa mie aattelin jo, et miut on oikeesti unohettu, ku oltii vaa istuttu joku 2tuntii eikä mistää kuulunu mittää, mut silti sitkeesti ootettii ja sit miuta huuettiinkii ja olin pääseen jo kotiin (tosin ilman mitään diagnoosii) mut sit se lääkäri haluski vielä kahtoo minnuu ja se totes, et miula oli kurkkupaise ja sit olin sen verran väsyny siinä vaiheessa, etten oikeen tajunnu mistään mitään ja sit se lääkäri vaa anto miule paperin kättee ja sano et vie tää sinne mistä sai vuoronumerot ja ajat ja mee odotus 5. Ois miun siinä vaiheessa pitäny tajuta et se oli lähete, lähete kurkkupaiseen puhkasuu. Ei juma et se sattu..! No ei siinä, tiistai kotona saikulla ja keskiviikkona olin sit koulussa ja torstaina taas kotona.

Torstaina sit käytiin iskänkaa Sulkavan tk:ssa, ku meile sanottiin maanantaina, et meijän pittää käyä kyselee sieltä jottai testien tuloksia. No siitä se sirkus vasta alkoki... Ne sano sielä, et pittää soittaa suoraa Savonlinnaa ja nii tehtii. Sit kävin korvapolilla ja ne vaan totes, et illalla nielurisaleikkaukseen. Eihän siinä, olin ihan paniikissa ja pelotti enemmän ku kukaan anto ymmärtää, mut mie selvisin ! Nyt oon saikulla ja kouluu en mee ainenkaa koko ens viikkoon. Jos se kauan kaivattu ylämäki tästä lähtis...

Ja niitä laatuja :)